Oman tuotesuunnitteluprosessin kuvaus Anttilan malliin verraten

Ideasta sisustustyynyksi - oman tuotesuunnitteluprosessin kuvaus

Suunnittelu on monipuolinen ja monivaiheinen prosessi. Suunnitteluprosessissa täytyy käyttää ongelmanratkaisukykyä, luovaa ajattelua, visuaalisuutta, pohtia vaihtoehtoja ja tehdä valintoja. Vaikka suunnittelu on visuaalinen ja luova prosessi, silti siinä on usein myös jokin käytännönläheinen funktio, eli suunnitellun tuotteen tulee myös soveltua johonkin käyttötarkoitukseen. Myös Seitamaa-Hakkarainen (1998) toteaa, että muotoilu on joko ensisijaisesti nähty uutta luovana taiteellisena ilmaisuna tai se on rinnastettu lähinnä teknisten ratkaisujen suunnitteluun. Tutkittuani tuotesuunnitteluprosessia huomasin, että tätä prosessia on kuvattu monissa teorioissa. Esimerkkeinä näistä malleista ovat Zeissel, 1994; Akim, 1984; Goel & Pirolli, 1992; Papanek, 1994; Seitamaa-Hakkarainen, 1994, mutta tässä oman tuotesuunnitteluprosessin esittelyssä nojaudun Anttilan (1993) kehittämään spiraalimaisesti etenevään käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen teoreettiseen malliin. Avaan omaa suunnitteluprosessiani sille tyypillisten vaiheiden kautta, jotka olen jakanut tehtävän määrittämiseen, käsitteelliseen suunnitteluun, valmiiseen työhön ja oman suunnitteluprosessin reflektoivaan luonteeseen. Oma käsityöprosessini, jota peilaan Anttilan malliin, on putkimallinen sisustustyyny, eli bolster pillow.

Alkumielikuvan luominen eli tehtävän määrittäminen

Anttilan mallissa suunnitteluprosessi lähtee liikkeelle alkumielikuvan luomisesta ja informaation hankkimisesta. Vision hahmottamiseen vaikuttavat ulkoinen informaatio, kuten faktatieto, viriketieto ja testattu tieto aiheesta. Samoin alkusykäykseen vaikuttavat suunnittelijan mielikuvatieto, kokemustieto ja taito-tieto, joita kutsutaan sisäiseksi informaatioksi.  Anttilan mallissa mielikuvilla on keskeinen osa suunnittelun etenemisessä. Suunnittelijalla tarvitsee olla mielessä jokin tavoiteltava tuote, jota kohti hän pyrkii. Prosessin aikana suunnittelija kuitenkin peilaa, pohtii ja uudelleen jäsentää ratkaisua. Ratkaisut siis hahmottuvat matkalla juuri spiraalimaisesti korjaten ja muokaten itseään prosessin aikana.

Omaan tuotteeseeni alkumielikuva tuli tarpeesta. Minulla oli visio siitä, että sängynpääty kaipaa jotain pitkänmallista tyynyt ryhdittämään kokonaisuutta. Minulla oli siis muodostunut mielikuva haluamastani tyylistä viriketiedon ja mielikuvatiedon pohjalta. Alkuidean heräämisen jälkeen tarkastelin netistä ja sisustuslehdistä erilaisia mahdollisuuksia ja annoin idean kehittyä. Alkumielikuvan heräämisessä pohdin myös suunnitteluprosessin mallin mukaisesti resursseja, eli niitä seikkoja, jotka määrittävät suunnitelman muokkautumista. Itse pohdin kuinka suuren kokoinen tyyny on mahdollista toteuttaa, kuinka paljon kangasta ja täytettä siihen menee ja kuinka kalliiksi materiaalien hankkiminen tulee. Nämä kaikki seikat siis täydentävät ja muokkaavat ideaa. Oman tyynyn suunnitteluun vaikutti myös paljon visuaaliset seikat. Tyynyn täytyi soveltua makuuhuoneen värimaailmaan ja tyyliin. Oli siis selvää, että värit, jotka valitsin, olivat musta ja valkoinen. Sekä tyyli muuten on graafinen, mutta jollain tavalla pehmeä. Ratkaisu siis hahmottuu suunnittelua ohjaavien eri tasojen kautta, malli siis etenee alkumielikuvista kohti täsmentyvää mielikuvaa.

 

Täsmentyvä mielikuva eli käsitteellinen suunnittelu

Suunnitteluprosessin edetessä mielikuvat täsmentyvät ja muokkautuvat. Anttilan mallissa mielikuvat jakautuvat orientoiviin ja operationaalisiin mielikuviin. Näiden prosessien kautta suunnitteluprosessissa määritetään perustoiminnot ja laaditaan toimintasuunnitelma. Omassa prosessissani kulki koko ajan myös sisäinen ja ulkoinen palaute mukana. Itse aktiivisesti pohdin valintojani ja myös opiskelijakollegoiden kesken vertailimme ja keskustelimme erilaisista haasteista ja ratkaisuista. Tärkeää on kyseenalaistaa, vertailla, testata ja arvioida, esittää Anttilan malli. Ulkoinen palaute oli mielestäni prosessin onnistumisen kannalta tärkeää. On mielekästä kuulla ja vaihtaa mielipiteitä erilaisista ratkaisuista. Joskus voi saada myös sellaisia neuvoja ja ideoita, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi. Täsmentyneen mielikuvan syntymisen jälkeen alkaa prosessissa toimintasuunnitelman laatiminen, tällä suunnitelmalla mennään kohti valmistusprosessin toteuttamista. Tässä vaiheessa suunnitelmien tulee olla jo siinä vaiheessa, että alustavat ideat ovat kehittyneet selkeiksi ja perustelluiksi valinnoiksi.

Omassa prosessissani alkuidean jälkeen aloin hankkimaan tietoa, että idea täsmentyisi selkeämmäksi. Mittasin paikan, johon tyyny oli suunnitteilla ja pohdin onko koko toteuttamisen kannalta sopiva. Kun olin selvillä tyynyn koosta, piirsin suunnitelman johon kirjasin tyynyn mallin ja mitat. Suunnitelmaan oli jälkeenpäin helppo tehdä hienosäätöä, jos siihen tuli tarvetta. Seuraavaksi lähdin etsimään hintatietoja erilaisista kankaista. Alkuidean myötä minulle oli selvää, että tyynyn kankaan tuli olla musta-valkoista, kestävää ja pestävää. Eli oman tietopohjani perusteella päädyin siihen, että kankaan tulisi olla paksuhkoa puuvillakangasta. Kävin siis muutamissa kangaskaupoissa ja vertailin haluamani puuvillaisen raidallisen kankaan hintoja. Etsin siis tietoa konkreettisesti käymällä katsomassa kauppojen tarjontaa. Tein ostopäätökseni sen perusteella, missä hinta oli edullisin. Hassua tässä oli se, että mielestäni halvin kangas oli myös laadukkaimman tuntuista. Oman kokemustiedon perusteella olisin voinut kuvitella asian olevan päinvastainen.  Kankaan hankkimisen jälkeen etsin vielä erilaisia työohjeita netistä ja lueskelin eri variaatioita työjärjestyksistä. Näin minulle muodostui selkeä kuva siitä, miltä pohjalta lähdin laatimaan omaa työjärjestystäni.

 

Työn valmistuminen ja päättöanalyysi sekä oman suunnittelu prosessin reflektoiva luonne

Työ siis koko prosessin ajan korjaa ja muokkaa itseään, eli sillä on reflektoiva luonne. Palautetta on hyvä saada muilta, mutta omia ratkaisuja on myös yhtä hyödyllistä punnita itse. Jokin saatu palaute voi muuttaa prosessin suuntaa ja palauttaa suunnittelijan takaisin taaksepäin prosessissa pohtimaan jotain ratkaisua uudestaan. Suunnitteluprosessin ajan ideat toistuvat, tarkentuvat tai karsiutuvat ja lopulta muuttuvat spesifisti määritellyiksi ratkaisuiksi. Anttilan mallin mukaan koko suunnitteluprosessi spiraalisesti etenevä tapahtuma, jossa toisistaan prosessin eri vaiheet eivät selkeästi erotu toisistaan. Prosessia on hyvä seurata koko ajan, mutta tuotteen toteutusvaiheessa ei tietenkään enää loputtomiin voi vaihtaa valintojaan. Mitä lähemmäksi valmista työtä mennään, sitä vähemmän prosessi voi enää muokata itseään.

Omassa prosessissani toimintasuunnitelman laatimisen jälkeen aloin toteuttaa tuotetta konkreettisesti. Päättöanalyysi oli siis lopullinen ja työ valmistui ohjeen mukaan. Työskentelyvaiheessa hain neuvoja ja muita mielipiteitä kankaan raitojen suunnasta. Eli vielä tässäkin vaiheessa suunnitteluprosessin reflektoiva luonne tuli esiin. Sain vahvistusta omalle mielipiteelleni, joten omaa valintaa ei tarvinnut kyseenalaistaa, vaan työtä oli helppo jatkaa eteenpäin. Työskentelyn aikana vaihdoimme myös opiskelijoiden kesken pieniä vinkkejä ja ohjeita, jotka helpottivat tai muuten vaan kertasivat joitain työtapoja. Omassa työssäni käytin melko tavallisia, minulle jo ennestään tuttuja ompeluratkaisuja, joten tietoa ei enää työskentelyvaiheessa tarvinnut hakea kirjoista tai netistä.

Tyynyni siis valmistui odotetulla tavalla ja lopputulos vastasi suunniteltua ideaa. Kokeilin valmista tyynyä omalle paikalleen sängyn päätyyn ja se oli kokonsa sekä tyylinsä puolesta juuri sopiva. Myös muut hakemani ominaisuudet täyttyivät, eli tyynynpäällinen on pestävää ja kestävää. Kangas vaikuttaa erittäin laadukkaalta ja on juuri sopivat ryhdikäs pysymään hyvin muodossaan. Prosessi oli itsessään mietitty ja eri yksityiskohtia oli pohdittu ennen kuin lopulliset valinnat olivat tehty. Lopullista prosessia ja tuotetta voidaan arvioida suhteessa omiin tavoitteisiin ja suunnitelmiin, tai arvioinnissa voidaan käyttää virallisia arviointikriteerejä. Esimerkiksi toimivat käsityöllisen suunnittelu- ja valmistusprosessin arvioinnin perusteet on luonut Suojanen (1993), joilla oman prosessin arviointia voi sitoa johonkin olemassa oleviin kriteereihin. Itse tyydyn tässä prosessissa arvioinnin puolesta toteamaan, että opin paljon tuotesuunnitteluprosessista, sen teoriasta ja siihen liittyvästä materiaalista. Prosessi itsessään nousi yhtä tärkeään osaan kuin lopputuloskin. Prosessin havainnointi, toteuttaminen ja kirjallisesti avaaminen on auttanut huomaamaan kokonaisvaltaisen tuotesuunnitteluprosessin monitasoisuuden.

Lähteet:

Anttila, P. 1993. Käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen teoreettinen malli. s. 107-112; 113-215.

Papanek, V. 1995. Green imperative. Ecology and ethics in design and architecture. London: Thames and Hudson.

Suojanen, U. Suojanen, U. 1993. Käsityökasvatuksen perusteet. Helsinki: WSOY. s 90.

http://www.mlab.uiah.fi/polut/Design/teoria_suunnitteluprosessit.html(Luettu 2.4.20149)

http://www.helsinki.fi/~rkosken/kasityotuote (Luettu 1.5.2014)