Erityisesti artikkelista esiin nousi teema käsityön aseman ja merkitysten muuttumisesta. Käsityön asema heikkenee koulussa ja siitä on selvänä esimerkkinä vuoden 2004 opetussuunnitelman tuntimäärän väheneminen alkuopetuksessa 1-2 tuntiin ja siitä eteenpäin 2-4 tuntia viikossa. Ajatus herää siitä, mitä käsityön tuntimäärille tapahtuu seuraavan opetussuunnitelman myötä. Erityisesti itseä, mahdollisesti tulevaa käsityönopettajaa, huolestuttaa ne esillä olevat merkit siitä, että käsityö ei enää lukeudu tärkeisiin oppiaineisiin. Onko käsityö pelkästään vain puuhastelua, tietynlaista täytettä, "oikeiden" oppiaineiden lomaan?
Mikä sitten on johtanut käsityön aseman heikkenemiseen? Artikkelissa todetaan, että ehkä suurimpana syynä tässä on yhteiskunnan muutos. Enää ei normaalissa arjessa tarvita käsityötaitoja, joten niiden harjoittaminen jää selkeästi vähemmälle. Toinen mahdollinen syy voi olla ne merkitykset, joita me opettajina annamme käsityölle. Jos yleinen käsitys on nykyään se, että käsityö ei ole tarpeeksi hyödyllinen oppiaine, niin varmasti se myös vaikuttaa oppilaiden suhtautumiseen. Itse haluaisin vahvistaa käsityön asemaa ja kehittää sellaisia tehtäväratkaisuja omaan opetukseeni, joista ei automaattisesti tulisi ensimmäisenä mieleen se, että eihän tästä ole mitään hyötyä ja roskiin tämä varmaan kuitenkin menee. Käsityö voi myös olla hauskaa, hyödyllistä ja helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti